Meryl Streep

Henkien talo (The House of the Spirits 1993) on ensimmäinen Streep -muistoni. Katsoin sen luonnollisesti VHS-formaatissa joskus teini-ikäisenä ja muistan vieläkin karismaattisen Claran (Meryl Streep). Clara sanoi miehelleen, joka oli pahoinpidellyt häntä, ettei puhuisi tälle enää koskaan. Eikä puhunut. He elivät samassa taloudessa vielä useamman kymmentä vuotta, mutta Clara ei koskaan puhunut. Minun silloiseen hyvinkin mustavalkoiseen teiniangsti-maailmaani moinen ehdottomuus upposi kuin veitsi voihin. Hienoa, ajattelin.

Hiljaiset sillat (The Bridges of Madison County 1995) puolestaan oli niin romanttinen ja Francescan (Meryl Steep) yksinäisyys niin käsinkosketeltavaa, että en voinut kuin huokaista. Taisin nähdä elokuvan ensimmäisen kerran Ulvilan vapaa-ajankeskuksen elokuvaviikolla. Kyseinen elokuvaviikko oli muuten ehkä sympaattisin tapahtuma ikinä. Pieni ja oranssipenkkinen auditorio muuttui tuolloin elokuvateatteriksi ja uimahallin kahviosta ostettiin popcornit. Hävetti jos itketti, sillä kaikki katsomossa tunsivat toisensa.

Miksi nyt sitten kirjoitan jostain 15 vuotta vanhoista, pateettisista rakkauselokuvista? No ne tulivat mieleeni, kun katsoin eilen Streepin uusimman elokuvan Pientä säätöä (It's Complicated 2009) Elokuva itsessään nyt oli aika köykäinen, sellainen perusharmiton komedia, mutta Streep (61 v.) petettynä ex-vaimo Janena oli jälleen erinomainen.

Toivoisin kuusikymppisenä ja eronneena (sillä let's face it: eivät nämä ihmissuhteet tässä maailmassa kestä) olevani juuri Janen kaltainen. Minulla olisi upea talo, jonka hyötytarhasta poimisin laadukkaita raaka-aineita oman kahvilani käyttöön. Minun ei tarvitsisi enää työskennellä, mutta aina aurinkoiset kanta-asiakkaat ja valtaisa intohimo hyvään ruokaan olisi toistaiseksi saanut minut ravintolani tiskin taakse lähes joka päivä, paitsi viikonloppuisin. Viikonloppuisin odottelisin kylään upeita ja menestyviä lapsiani, joilla kaikilla olisi kauniit hampaat, kiiltävät hiukset ja elämässä kaikki helppoa ja hyvin. Leipoisin heille elokuvan tapaan suklaacroissantteja ja lainaisin luottokorttiani.

Vanhetkaamme kuten Meryl