Kauneuskokemus aamuruuhkassa

Tänään ei tuulilasi ollut enää jäässä, kun lähdin aamulla ajelemaan kohti työpaikkaa. Totuttuun tapaan väänsin radion nupin koillista kohti (perinteinen kaakko on liioittelua ei-aamuihmiselle).

Vaikka työpaikkani sijaitsee Kehä III:n sisäpuolella ei autoni radioantenni suostu vastaanottamaan kovinkaan monia signaaleja, vaan vaihtoehdot rajoittuvat muutamaan kutakuinkin yhtä ahdistavaan. Olen tullut valinneeksi NRJ:n, koska se kuuluu moitteettomasti koko työmatkan. Toisaalta sitä X-Factorin Renneä kuunnellessa pienet katveet kuuluvuudessa saattaisivat olla vain plussaa.

Ajattelin siinä ajellessa niitä näitä, narisevaa Renneä, tulevaa työpäivää ja eilistä napinaani kotona, kun pärähti soimaan Coldplayn ikivanha Trouble -biisi.

Kappale vei minut välittömästi erääseen iltapäivään kymmenen vuotta sitten. Pyöräilimme lukiopäivän päätteeksi punatukkaisen ystäväni kanssa hänen kotiinsa, jossa edistyksellisesti oli jo tuolloin internet. Modeemi vinkui yhteyttä muodostettaessa ja lankapuhelin tuuttasi sen hetken varattua, kun nettiä käytettiin. Oli ihan pakko löytää Trouble-biisin sanat.

"No, I never meant to do you harm"

Epäilemättä jonkin sortin sydänsuruja käytiin läpi silloinkin. Nyt niistä ei kuitenkaan enää ole mitään muistikuvaa, mutta ystävän kanssa vietetyn iltapäivän yhä muistan. Kahvin ja ne ruispalat, joiden päällisenä oli aina Polar -juustoa (joka oli juuri tullut markkinoille), kurkun viipaleita (juustohöylällä leikattuna) ja Herbamarea.

Kyllä ihmisen mieli on hieno. Palauttaa nyt tällaisen muiston ajatuksiini kesken kaiken kun ihan muina naisina kaasuttelen liikennevaloissa ja mietin etten kestäisi tuntiakaan Renne Korppilan kanssa samassa huoneessa.