Meryl Streep

Henkien talo (The House of the Spirits 1993) on ensimmäinen Streep -muistoni. Katsoin sen luonnollisesti VHS-formaatissa joskus teini-ikäisenä ja muistan vieläkin karismaattisen Claran (Meryl Streep). Clara sanoi miehelleen, joka oli pahoinpidellyt häntä, ettei puhuisi tälle enää koskaan. Eikä puhunut. He elivät samassa taloudessa vielä useamman kymmentä vuotta, mutta Clara ei koskaan puhunut. Minun silloiseen hyvinkin mustavalkoiseen teiniangsti-maailmaani moinen ehdottomuus upposi kuin veitsi voihin. Hienoa, ajattelin.

Hiljaiset sillat (The Bridges of Madison County 1995) puolestaan oli niin romanttinen ja Francescan (Meryl Steep) yksinäisyys niin käsinkosketeltavaa, että en voinut kuin huokaista. Taisin nähdä elokuvan ensimmäisen kerran Ulvilan vapaa-ajankeskuksen elokuvaviikolla. Kyseinen elokuvaviikko oli muuten ehkä sympaattisin tapahtuma ikinä. Pieni ja oranssipenkkinen auditorio muuttui tuolloin elokuvateatteriksi ja uimahallin kahviosta ostettiin popcornit. Hävetti jos itketti, sillä kaikki katsomossa tunsivat toisensa.

Miksi nyt sitten kirjoitan jostain 15 vuotta vanhoista, pateettisista rakkauselokuvista? No ne tulivat mieleeni, kun katsoin eilen Streepin uusimman elokuvan Pientä säätöä (It's Complicated 2009) Elokuva itsessään nyt oli aika köykäinen, sellainen perusharmiton komedia, mutta Streep (61 v.) petettynä ex-vaimo Janena oli jälleen erinomainen.

Toivoisin kuusikymppisenä ja eronneena (sillä let's face it: eivät nämä ihmissuhteet tässä maailmassa kestä) olevani juuri Janen kaltainen. Minulla olisi upea talo, jonka hyötytarhasta poimisin laadukkaita raaka-aineita oman kahvilani käyttöön. Minun ei tarvitsisi enää työskennellä, mutta aina aurinkoiset kanta-asiakkaat ja valtaisa intohimo hyvään ruokaan olisi toistaiseksi saanut minut ravintolani tiskin taakse lähes joka päivä, paitsi viikonloppuisin. Viikonloppuisin odottelisin kylään upeita ja menestyviä lapsiani, joilla kaikilla olisi kauniit hampaat, kiiltävät hiukset ja elämässä kaikki helppoa ja hyvin. Leipoisin heille elokuvan tapaan suklaacroissantteja ja lainaisin luottokorttiani.

Vanhetkaamme kuten Meryl

Kesämiehet keskuudessamme

Menneen viikonlopun helleaalto toi heidät taas keskuuteemme. Tässä 6 kesämies -tyyppiä, por favor!

1. Menestyjä

Tämä kesämies on uraputkessa. Hän nauttii kesästä kaikilla aisteilla: purjehtii, polttaa rahaa ja nahkaansa.
Univormu: Valkoiset shortsit. Asusteena kultaa jossain muodossa: kaulassa, ranteessa tai pahimmillaan hampaissa.
Perhe: Nyt veneretkelle mukaan otettu perhe on todennäköisesti järjestyksessään vähintäänkin kolmas. Vaimon ikä puolittuu jokaisella yrityksellä.
Kulkuväline: Menestyjä liikkuu maalla, merellä ja ilmassa. Kulkuvälinekavalkadiin kuuluvat ainakin johtotähti, golfauto ja helikopteri.
Harrastus: Golf, tennis, huutokaupat, Formulakisa -reissut, Pori Jazzin superjamit. Kaikki Menestyjän maailmassa imagoa mukavasti nostattavat harrastukset kelpaavat.
Ruoka: Kala ja äyriäiset.
Juoma: Valkoviini ja erikoisoluet. Rapujuhlissa raaka viina.
Musiikki: Radio Nova
Huomattavaa: Hyvinvoivasta ja ruskettuneesta, jopa urheilullisesta, habituksestaan huolimatta Menestyjä saattaa olla hyvinkin viinaan menevä ja viettää koko kesän pienissä.


2. Parta-iskä

Parta-iskä näyttää moottoripyöräkerholaiselta, mutta on luonteeltaan leppoisa nallekarhu. Onnistuneeseen Parta-iskän kesään kuuluu olennaisena osana grilli ja kylmä olut oman kodin takapihalla.
Univormu: Mustaa ja maastokuosia. Bändipaidat yleisiä. Crocsit samoin.
Perhe: Tämä kesämies, joka ehkä kaikista vähiten ulkoisesti näyttää perheelliseltä, kuitenkin useimmiten on sitä. Parta-iskän perheessä vaimo on perheen pää, vaikka Parta-iskä itse saattaakin kuvitella muuta.
Kulkuväline: Moottoripyörä, jolla ajaa kun saa luvan sekä vaimon tahtoma farmariauto.
Harrastus: Penkkiurheilu ja kädentaidot. Parta-iskä osaa korjata auton ja ruohonleikkurin.
Ruoka: Makkara, pihvi, lihamuki ja lihaämpäri.
Juoma: Olut, lonkero ja maito.
Musiikki: Raskas rock -musiikki. Samaistuu Timo Rautiaisen ja Jouni Hynysen sanoituksissaan luomaan mieskuvaan.
Huomattavaa: Parta-iskä omistautuu perheelleen ja muutamille pitkäaikaisille Parta-iskä -henkisille ystävilleen. Käy kesän aikana vähintään yhdellä rokkikeikalla ja nauttii mökkeilystä. Parta-iskän mielestä Menestyjät ovat "kermaperseitä".


3. Toimihenkilö

Toimihenkilöllä on aina heinäkuu lomaa. Silloin mennään perheen kanssa kylpylähotelliin tai äkkilähdöllä Rhodokselle. Toimihenkilön kolesteroliarvo on usein yli viiden.
Univormu: Khaki-shortsit ja vaaleansininen pikee
Perhe: On, ja määrää tahdin.
Kulkuväline: Japanilaisvalmisteinen perheauto
Harrastus: Toimihenkilö sivusta seuraa lastensa ja vaimonsa harrastuksia. Hän on myös kova katsomaan televisiota.
Ruoka: Vaimon toivomuksesta vain vähärasvaisia grillattavia, kuten broilerin fileepihvejä ja kasvisvartaita. Leipänsä Toimihenkilö voitelee niin ikään vaimon suosituksesta Becelillä.
Juoma: olut ja joskus puutarhajuhlissa punaviini. Kesähäihin osallistuessaan suureen määrään alkoholia tottumaton Toimihenkilö vetää booliöverit.
Musiikki: Radio Nova tai lasten/vaimon toivoma musiikki.
Huomattavaa: Toimihenkilö palaa auringossa joka kesä. Mitkään suojakertoimet eivät hänelle riitä. Toimihenkilön viiteryhmä (eli ryhmä johon hän toivoisi kuuluvansa) on Menestyjät.


4. Erämies

Kesä on kiireistä aikaa Erämiehelle. On kalastusta, metsästystä ja vaellusta.
Univormu: Fjällravenia, Gore-Texiä ja Haltia. Luontoliiton t-paidat tavallisia.
Perhe: Useimmiten Erämies on omien polkujen kulkija, joka ei paljon ehdi naisia naurattaa.
Kulkuväline: Polkupyörä tai maasturi.
Harrastus: Eräilyyn liittyvien harrastuksien lisäksi Erämies on kova lukemaan. Hän suosii Kari Hotakaista ja dekkareita. Pokkarit ovat tarpeeksi kevyitä rinkassa kuljetettaviksi.
Ruoka: Haaveissa siintävät omat saaliit. Valitettavan usein Erämies joutuu kuitenkin tyytymään Marinolilta maistuviin makaroneihin ja nötköttiin.
Juoma: Vesi ja saunaolut.
Musiikki: Mikä musiikki? Linnut laulaa ja puro solisee, se riittää Erämiehelle. Joskus intoutuu suomalaisista trubaduureista kuten J. Karjalaisesta.
Huomattavaa: Erämies on usein kouluja käynyt. Hän voi olla vaikkapa lääkäri tai opettaja.

5. Sporttismies

Sporttismies on nuoruudessaan harrastanut joukkueurheilulajeja, ja saattaa edelleen pelata hyvinkin tosissaan jossain puulaakijoukkueessa. Mikään ei sporttismiehen arvojärjestyksessä mene joukkueen saunaillan edelle. Koskaan.
Univormu: Tennarit ja farkkucaprit pysyy vaikka vatsa vähän iän myötä kasvaakin. Jack&Jones t-paidat ovat tavallisia näillä kesämiehillä.
Perhe: Sporttismies on suhteellisen komea ja varsinkin nuorempana hänellä on käynyt flaksi. Kukasta kukkaan hyppiminen on jättänyt häneen sitoutumiskammon. Maailma kun on täynnä naisia, mutta häntä on vain yksi. Usein sporttismies perheellistyy vasta yli kolmekymppisenä.
Kulkuväline: Haluaisi omistaa Menestyjän kulkuvälinerepertuaarin. Usein panostaa autoon, joka on merkiltään Audi tai BMW.
Harrastus: Haluaisi myös harrastaa kuten Menestyjä. Nopeita veneitä ja golfviheriöitä siintää Sporttismiehen unelmissa. Todellisuudessa harrastaa vain näyttäytymistä terasseilla, festareilla ja rannalla.
Ruoka: Pizza ja Amarillon sapuskat
Juoma: Mikä tahansa alkoholi käy. On yhtä viinaan menevä kuin Menestyjäkin.
Musiikki: Tiktak. Karaokebravuurina ukkometso.
Huomattavaa: Tuntee jokaisen vastaantulijan. Saa aina hommattua jostain nuuskaa. Kun vihdoin tulee isäksi, viettää Sporttismies joukkuekavereittensa kanssa varpajaisia viikon.


6. Tiedostava kesämies

Tiedostava kesämies tekee musaa, on graafinen suunnittelija tai muuten vaan luova tyyppi. Hän haluaisi laillistaa kannabiksen kotikasvatuksen.
Univormu: Skeittimerkit ja kirpparikuteet
Perhe: Vastustaa avioliittoa instituutiona. Seurustelee.
Kulkuväline: Julkiset tai kallis maastopyörä.
Harrastus: Tiedostava kesämies toimii usein jonkin järjestön hyväksi. Hän saattaa tukea Animaliaa, Greenpeacea tai Piraattipuoluetta (joskaan Tiedostava kesämies ei milloinkaan äänestä, sillä systeemi on niin mätä).
Ruoka: Luomu- ja lähiruoka. Usein kasvissyöjä.
Juoma: Tee ja bisse.
Musiikki: Aina ja koko ajan. Kiertää festareita ja antaa keikoista usein hyvin kriittisiä arvioita.
Huomattavaa: On kiinnostunut vaikuttamisesta muttei politiikasta. Tiedostavalla kesämiehellä on usein hyvä yleissivistys ja hän saattaa vaikuttaa keskustelevalta tyypiltä. Tosiasiassa hän ei hyväksy mistään asiasta muita mielipiteitä kuin omansa.

Puistoturistin paheet

Mennyt talvi onnistui jotenkin olemaan mielentila, josta on ollut työlästä päästä eroon. Kevään lapselle pitkä ja harvinaisen kylmä ajanjakso ei tee hyvää. Talvet ovatkin minulle aina vähän sellaista selviytymistä.

Vähitellen on lisääntynyt valo kuitenkin taas tehnyt tehtävänsä. Samalla sitä on kai ajan kuluessa vähän tullut kotiuduttuakin tänne etelään. Ihan vahingossa.

Herätessäni tänään aurinkoiseen vapaapäivään, päätin hypätä Puntooni ja lähteä tutkailemaan korsolaista kevättä. Joka päivä työmatkallani olen ajanut paikallisen puiston ohi, mutta tänä lämpimänä helatorstaina vihdoin päätin heittää italialaiskaunottareni parkkiin ja tallustella sinne ihan konkreettisesti. Ja tämän kokemuksen myötä voin sanoa kotiutumisen taas ottaneen melkoisen askeleen eteenpäin. Korson Ankkapuisto on oikeasti lähes yhtä kaunis kuin kotoinen Kirjurinluoto. Aivan ihana.

Joogamattoni sai toimittaa makuualustan virkaa kun leiriydyin onnessani hiirenkorvia kiireellä kasvattavan koivun juurelle. Virikkeiksi tälle kevätretkelleni olin varannut Sofi Oksasen Stalinin lehmät -kirjan ja tupakkaa. En polta, mutta joskus siitä huolimatta poltan. Ja juuri tänään, auringon häikäistessä tätä puistoturistia, se maistui naurettavan hyvältä. Sekä elämä että vihreä Kent.

Euforisen puistoparituntisen jälkeen tunsin hyvinkin luterilaista syyllisyydentunnetta. Muut lenkkeilivät ohitseni ponnarit kireällä ja vesipullot kourassaan. Minä istuin tupakka-aski taskussa ja pokkari sylissä mykkyrässä puun juurella. Olin kevään lapsi -ja luopio. Ruskettunut luopio vielä kaiken lisäksi, se vasta onkin epäterveellistä!

Siltä istumalta sisuunnuin. Posket punoittaen rullasin joogamattoni vikkelästi kasaan ja päätin kävellä puiston ympäri kuten kunnon ihmiset. Puuskuttaessani mäkiä ylös ja alas rauhoittelin omatuntoani sillä tosiasialla, että nautin hedelmäsmoothieta ennen retkelle lähtöäni. Minun on siis pakko olla hyvä ihminen.

Veneelle paikka

Tähän asuntokuntaan tulee vene. Pieni ja auringonkeltainen. Kuulemma erinomainen vetouisteluun.

Tämä ihanuus ei ole vielä saapunut, vaan matkustaa lähiviikkoina Savonlinnasta tänne etelän vesille. 50% asuntokunnastamme ei malttaisi millään enää odottaa tätä pientä ja auringonkeltaista. Merikarttoja, kelluntapukuja ja hätäraketteja on etsitty kuumeisesti viime päivät. Parhaillaan tämä innostuneempi puolikas on katsomassa venepaikkaa. Ihan vain yhtäkkiä. Ihan vain kolme tuntia.

Lienee sanomattakin selvää, että minä edustan sitä toista 50 prosenttia. Vesi ei voisi vähempää olla elementtini. Merellä tuulee ja vene keinuu. Aina. Tasapainoaistini on lisäksi jotenkin yliviritetty, sillä veneretken jälkeen päässäni keinuu vielä monta päivää. En ole myöskään koskaan ollut lähelläkään läpäistä uimamaisterin tutkintoa.

Nyt kun kerran pääsin purnaamisen makuun, myönnetään se nyt tässä yhteydessä: minä inhoan tuota pientä ja auringonkeltaista. Se tulee moottori pöristen torpedoimaan minun kesäsuunnitelmani. Vielä on kuitenkin niin, että haluaisin viettää aikaa mieheni kanssa. Jos pieni ja auringonkeltainen olisi tulossa kymmenen vuoden kuluttua, todennäköisesti voisin jopa tarjoutua maksamaan sen. Varmasti suosittelisin kokeilemaan myös pilkkimistä, jotta saisi harrastuskauden pituuden mukavasti maksimoitua. Mutta ei vielä.

Tulevan kesän piti olla jäätelöä, terasseja ja Helsingin mukulakivikatuja käsi kädessä. Niiden sijaan, mikäli haluan nähdä toista asuntokuntani puolikasta ollenkaan kyseisenä vuodenaikana, on minun jotenkin löydettävä korvieni välistä tuolle pienelle ja auringonkeltaiselle veneelle paikka. Aivan, juuri sille, joka virnistää ilkikurisesti matkallaan Savonlinnasta tänne.

28 vuotta ja 120 trikoopaitaa

Jo useamman vuoden ajan olen tullut syntymäpäiväni tienoilla miettineeksi tähän astisia saavutuksiani. Mitä sitä oikein on tullut tehtyä, ja ennen kaikkea miten.

Mielestäni ei kannata katua mitään, minkä on tehnyt suurella innolla ja tunteen palolla, vaikka mettään olisi mennytkin. Itseäni ahdistavat vain sellaiset puolivillaiset asiat. Että on kuluttanut aikaa ja resursseja johonkin, mikä olisi ollut kuitattavissa olan kohautuksella. Toivon, että myös tästä eteenpäin en liian usein tulisi vastanneeksi "ihan sama", kun minulta jotain kysytään.

Syntymästäni tulee tänään kuluneeksi 28 vuotta. Maallinen omaisuuteni rajoittuu tänä päivänä kutakuinkin 120 trikootoppiin ja tunikaan. Kyllä, laskin ne eilen ihan silkasta mielenkiinnosta. Missään nimessä en vähättele saavutustani, sillä suhtaudun näihin puuvillaa ja elastaania sisältäviin vaatekappaleisiin suurella lämmöllä. Ne sijaitsevat vaatehuoneessani pinottuna värisävyittäin. Pinot olen järjestänyt vielä tummimmasta vaaleimpaan. Esimerkiksi vihreän väristen trikoopaitojen tapauksessa tämä tarkoittaa, että petrolin sävyjä lähentelevät vaatekappaleet sijaitsevat pinossa alimmaisina. Siitä siirrytäänkin sujuvasti ruohonvihreään ja lopulta minttuun saakka.

Minulla voisi olla kai jo muutakin. Talo. Säästöjä. Toki, mutta eipä ole. Elämä on mennyt toisin. Ei ole kuitenkaan tärkeää mitä omistaa vaan miten omistaa. Omistan nämä toppini ja tunikani suurella ylpeydellä. Ja jos näiden rakkaiden vaatekappaleiden määrä yhtäkkiä lähtisi jyrkkään laskuun, se varmasti parantumatonta esteetikkoa kirpaisisi. Lopulta ei silti niilläkään, ei edes mintunvihreillä, olisi kuitenkaan mitään merkitystä.

Vain ihmisillä ja kokemuksilla on.

Kauneuskokemus aamuruuhkassa

Tänään ei tuulilasi ollut enää jäässä, kun lähdin aamulla ajelemaan kohti työpaikkaa. Totuttuun tapaan väänsin radion nupin koillista kohti (perinteinen kaakko on liioittelua ei-aamuihmiselle).

Vaikka työpaikkani sijaitsee Kehä III:n sisäpuolella ei autoni radioantenni suostu vastaanottamaan kovinkaan monia signaaleja, vaan vaihtoehdot rajoittuvat muutamaan kutakuinkin yhtä ahdistavaan. Olen tullut valinneeksi NRJ:n, koska se kuuluu moitteettomasti koko työmatkan. Toisaalta sitä X-Factorin Renneä kuunnellessa pienet katveet kuuluvuudessa saattaisivat olla vain plussaa.

Ajattelin siinä ajellessa niitä näitä, narisevaa Renneä, tulevaa työpäivää ja eilistä napinaani kotona, kun pärähti soimaan Coldplayn ikivanha Trouble -biisi.

Kappale vei minut välittömästi erääseen iltapäivään kymmenen vuotta sitten. Pyöräilimme lukiopäivän päätteeksi punatukkaisen ystäväni kanssa hänen kotiinsa, jossa edistyksellisesti oli jo tuolloin internet. Modeemi vinkui yhteyttä muodostettaessa ja lankapuhelin tuuttasi sen hetken varattua, kun nettiä käytettiin. Oli ihan pakko löytää Trouble-biisin sanat.

"No, I never meant to do you harm"

Epäilemättä jonkin sortin sydänsuruja käytiin läpi silloinkin. Nyt niistä ei kuitenkaan enää ole mitään muistikuvaa, mutta ystävän kanssa vietetyn iltapäivän yhä muistan. Kahvin ja ne ruispalat, joiden päällisenä oli aina Polar -juustoa (joka oli juuri tullut markkinoille), kurkun viipaleita (juustohöylällä leikattuna) ja Herbamarea.

Kyllä ihmisen mieli on hieno. Palauttaa nyt tällaisen muiston ajatuksiini kesken kaiken kun ihan muina naisina kaasuttelen liikennevaloissa ja mietin etten kestäisi tuntiakaan Renne Korppilan kanssa samassa huoneessa.